Blogin aloittaminen sujuu luonnollisesti lähtemällä liikkeelle kissamutsin rotumääritelmästä.

Kuinka tunnistat kissamutsin ja mikä erottaa hänet ”normaalista” kissanomistajasta? Tämä on vain pintapuolinen kissankynnen raapaisu aiheeseen, mutta voi antaa sinulle vihjeitä kissamutsin tunnistamiseen. Ehkä huomaat tuntevasi kissamutsin tai (mikä pahempaa) olet itse sellainen.

Yleistä

Kissamutsi on yleensä naaraspuolinen, toki myös kissamiehiä on olemassa, asioiden yksinkertaistamiseksi yleisnimityksenä toiminee kuitenkin kissamutsi.

Kissojen lukumäärä ei paljasta, onko kyseessä kissamutsi vai tavan kissanomistaja. Yhdestäkin kissasta voi luontaisesti muodostaa elämänsisällön, mutta toki kissojen lukumäärä korreloi suoraan kissamutsiuden kanssa.  Kissankasvatus on kissamutsiuden multihuipentuma jota voidaan pitää jo varmana todisteena henkilön kissamutsiudesta.

Kissalauma voi koostua sekä rotu- että maatiaiskissoista. Pääasia on että kissoja on. Monet kissamutsit ovatkin esimerkiksi koiraihmisiin verrattuna hyvinkin avarakatseisia ja sallivia eri rotuisten kissojen suhteen eli erityisiä kissamutsirotuja ei varsinaisesti kissapiireissä esiinny.

Kissamutsiudesta ei voi parantua eikä siihen tunneta toimivia hoitomuotoja. Potilaan sairaudentuntu puuttuu täysin ja usein hän hakeutuukin vertaistukiryhmiin joissa oma elämäntapa alkaa tuntua täysin luontevalta ja normaalilta. Siitä, kärsiikö kissamutsi tilastaan, on eri näkemyksiä.

Ulkonäkö

Kissamutsien ulkonäkö on hyvin vaihtelevaa, eikä aitoa kissamutsia välttämättä pystykään tunnistamaan vain ulkonäön perusteella. Runsaat kissankarvat ja kynsien tekemät silmukat neuleissa voivat antaa viitteitä heidän suuntautumisestaan. Kaikista kliseisin kissamutsi on hiukan räjähtänyt, hyvin syönyt ja punaviiniä juonut (vai onko kyse vain epäonnistuneista huultenrajauksista?) kypsempi naisihminen.  Ulkonäkö voi kuitenkin pettää ja kissamutseja on kaikennäköisiä, ikäisiä ja heitä löytyy eri yhteiskuntaluokista.

Luonne

Luonne kertoo ehkä rotumääritelmän osista parhaiten, onko kyse ehdasta kissamutsista. Todellisen kissamutsin elämäntehtävä on pitää, palvoa ja palvella kissojaan.

Kissamutsius vaatii tiettyä luonteenlujuutta. Ympäriinsä kiima-aikoina kuseksivat ja mouruavat petoeläimet eivät ole jokaisen ihmisen toivelemmikeitä! Nöyryys luonteessa kohdistuu vain kissoja kohtaan, omia lajitovereitaan kohtaan kissamutsi osoittaa leijonaemon piirteitä  ristiriitatilanteissa.

Kissaihmiset ovat vähän kuin lemmikkinsä, he eivät varsinaisesti ole laumaeläimiä vaikka hakeutuvatkin toisinaan lajitoveriensa seuraan. Tällöin kissatappeluilta ei aina vältytä, kuten kissat, myös kissamutsit ovat hitaasti leppyvää sakkia ja usein kumpikaan osapuoli ei enää varsinaisesti muistakaan mistä riita on alun perin saanut alkunsa. Mutta se ei olekaan oleellista, kumpikin tietää miten ärsyttävä ja turhanpäiväinen tyyppi toinen on! Keskenään kissatapelleet mutsit on mahdollista totuttaa toisiinsa sitkeydellä ja uusia kissatappeluita välttämällä, aivan kuten kissansa.

Liikkeet

Kissamutsin liikkeet ovat harvoin kissamaisen notkeat ja elegantit. Selitys piilee siinä, että todellisuudessa kissamutsit ovat kissojensa orjia, liikkeissä ja eläissä on nöyryyttä ja huomaamattomuutta. Kissojen hyvä palvelu vaatii loputtomasti polvistumista kissanvessojen äärelle, painavien hiekkasäkkien raahaamista, näyttelyhäkkien kasaamisesta, verhojen ripustamista (koska edellisistä tehtiin suikaleita) jne. Aidon kissamutsin liikkeissä on tiettyä alistumista, nöyryyttä ja kuitenkin valppautta –selvitäkseen kissansa hoidosta kissamutsin pitää pystyä singahtamaan hetkellä millä hyvänsä pelastamaan lempimaljakkoaan tai muita kalliita koriste-esineitään kissansa kynsistä.

Puhetapa

Kissamutsia voi puhua eri murteilla ja kielillä. Yleisesti kissamutsia puhutaan kissoille ja myös kissamutsin hitaasti kituville sureville omaisille. Mainitsemistauti on hyvin yleinen ilmiö arkipuheessa (puhe saadaan johdateltua omaan kissaan/ kissoihin luontevasti aiheesta kuin aiheesta). Yleistä on asettua kissan rooliin ”minä se olen niin söpö kisu misunen”. Tai puhua kissasta kolmannessa persoonassa, mitä Hän haluaa/tuntee/tarvitsee jne. Äärimmäisyyteen viety kissamutsin puhuminen sisältää erilaisia ääntelyitä ja järjettömiä kutsuloruja esim. ruuan tarjoiluun liittyen, jota (mikä pelottavinta) kissat tuntuvat ymmärtävän.

Perhesuhteet

Kaikki tietävät mitä tarkoittaa hullu kissanainen, myös vanhat piiat  yhdistetään usein lemmikkikissoihin. Nämä stereotypiat eivät ole täysin tuulesta temmattuja, usein kissamutsit pistävät kissat ihmissuhteiden edelle. Kissojen ehdoilla eläminen voi taas asettaa parisuhteille omat kissanhiekkakarikkonsa, mistä syystä kissamutsit vetävät mielellään muista ihmisistä omat johtopäätöksensä ja päätyvät elämään kissoinensa, jotka ymmärtävät aina hoitajansa sielunelämää!

Perheelliset kissamutsit ovat suitsineet koko pesueensa kissanhoitoon ja hänen jälkeläisensä ovat imeneet jo äidinmaidosta ajatuksen, että kissat menevät kaiken edelle. Kissamutsien jälkeläisten ei tiedetä traumatisoituneen pysyvästi nuoruudestaan kissataloudessa.

Jalostus

Kissamutseja ei voi kasvattaa, sellaiseksi synnytään. Monet kissamutsit eivät myöskään itse harrasta kiima-aikoja, koska sellainen veisi liikaa huomiota pois kissojenhoidosta. Joissan tapauksissa jonkinlaiseksi kissaihmiseksi voi kasvaa, mutta tällöin kyse ei ole todellisesta kissamutsiudesta. Joskus piirteet voivat olla ihmisessä pitkäänkin piilossa ja tulevat sitten normaalia voimakkaampina esiin.

Rotumääritelmän tavoite

Lopullisena tavoitteena on, että kaikki saman rodun yksilöt kaikkialla maailmassa olisivat ihanteelliselta rotunsa edustajia ja käyttäytyisivät rotuihanteen mukaan. Rotumääritelmän ovat epäilemättä kynäilleet kissat, jotka ovat kyllästyneet hoitamaan itse omat asiansa ja keksineet, että ihminen kädellisenä olisi niille ihanteellinen, ilmainen palvelija joka on soveltuva tarjoamaan niille suojaa, ravintoa ja hoivaa.