No niin kissalan nuorin ja äänekkäin kissa näyttää merkkejä ensimmäisen kiiman alkamisesta. Tukka tippuu päästä jo pelkästä ajatuksesta. Jos joku ei ole asunut kiimaisen kissan kanssa samassa huushollissa niin vertaan sitä mitä kauheimpiin kidutusmuotoihin. Päätinkin ratkaista ongelman ostamalla pihalle leikkimökin (isompaa rakennusta sinne ei valitettavasti mahdu)!

Ennenkuin palavasydämiset kissamutsit ilmoittavat minusta PETAAN, SEY:hin, Amnestyyn ja poliisille, tarkennan että leikkimökki tulisi omaan käyttööni. Oma pieni pakopaikka mouruamisesta ja kissankusesta. Vuosien varrella olen oppinut nimittäin paljon:

- jos kissanpitoon liittyy ongelmia, kissa ei ole ongelma vaan ihminen

- mouruaminen ei taukoa, kiimainen kissa on kuin ikiliikkuja joka ei väsy koskaan

- jos nostat esimerkiksi musiikin volyymia, niin nostaa kissakin omaa volyymiaan

- kiimainen kissa rääkkää myös muita kissoja mistä aiheutuu kärhämää kissojen välille

- hornycat voi kusta mihin vain, esimerkiksi mikron päälle tai patteriin. Aromit voimistuvat vain ennestään lämmetessään.

- nukkuminen on peruttu kiiman ajaksi kaikilta henkilöiltä jotka asuvat saman katon alla ellei talossa satu olemaan pommisuojaa missä voisi itse nukkua.

Koska ihmistensuojelun kanssa ei ole niin väliä ja kelit ovat lämpimät vuodenaikaan nähden etsisin siis itselleni leikkimökkiä. Mielellään ehjää, mutta valitsen mieluummin katosta päälleni tippuvan veden kuin kissankusen. Valitsen mieluummin kovan lattian kuin sen että minua pidetään patjana. Valitsen mieluummin hiukan vetoisan ilman kuin kuuntelen mourukonserttoa. Sanokaa vaikka kermaperseeksi, mutta leikkimökki tuntuu nyt vahvalta vaihtoehdolta!