Yksi merkki siitä että kissoja ja ihmisiä ei ole tarkoitettu asumaan yhdessä, on se, että lajit noudattavat yleensä täysin eri vuorokausirytmejä. Suosittelenkin kissaa lemmikiksi vain sellaisille ihmisille jotka tykkäävät valvoa yöt tai eivät herää edes ydinpommiin. Ydinpommi nimittäin kuvaa osuvasti useita (etenkin nuoria) kissoja. Ainakin kautta linjan kaikki ne kissat, joiden kanssa olen asunut, ovat tykänneet kovasti hypätä "pommilla" päälleni makuuhuoneen kirjahyllyn päästä kun olen syvimmässä unessa. Kyse ei olekaan mistään viattomasti kiusanteosta, sillä kissat ovat tehneet salamurhalleen huolellista ennakkotyötä. Tiedättekö kun makaatte selällänne ja kissa tulee steppailemaan ylävartalonne päälle? Tästä ei puhuta yleisesti, mutta ne kokeilevat tassuillaan missä elintoiminnoille tärkeimmät sisäelimenne sijaitsevat. Ja kun nukutte pahaa-aavistamattomina niin elävä kissapommi tipahtaa juuri näihin kohtiin. Pian opit nukkumaan toinen silmä auki, mutta se ei ole kovin rentouttavaa eikä palauttavaa.

Äskettäin ilmeni tutkimus, että mikäli kotikissat olisivat isompia, ne murhaisivat omistajansa. Amen! Minulla on lisätodisteita siitä, että kissat eivät anna pienen kokonsa häiritä, vaan ne ovat keksineet muitakin nerokkaita tapoja näännyttää henkilökuntansa puolikuoliaiksi, ei kuitenkaan ihan ruumispussiin saakka, koska kuka heitä sitten palvelisi? Unenpuute on kautta aikojen yksi käytetyimmistä kidutuskeinoista, kissatkin vannovat tämän menetelmän nimiin. Niillä on hyvin moninaisia eri menetelmiä pitää omistajiaan hereillä. Yleisin menetelmä on metelöinti. Pienet eläimet pystyvät metelöimään yllättävän kovaa joko maukumalla, availemalla ovia, tiputtelemalla esineitä, laittamalle tv:n kaukosäätimestä päälle, vetämällä hirveää rallia kavereineen jne. Mikäli omistaja on kuuro tai sikeäuninen, eivät kissat lannistu siitä ettei metelöinti toimi. Ainahan voi järsiä henkilönkunnan varpaita, nenää tai hiuksia. Tai oksentaa heidän päälleen!

Mikäli kisulle iskee keskellä yötä ärsyttävä pikkunälkä, se ei emmi herättää palveluskuntaansa. Aina nopeasti kisu tottuukin tähän rytmiin ja ikävä kyllä myös henkilökunnan on tähän tottuminen. Tiukka (nälkäinen) tuijotus uhrin nenässä kiinni toimii aina. Tai sitten surullinen maukuminen. Puhumattakaan muista keinoista, jotka lupasin olla paljastamatta kissoille, tästä kävimme hyvin tiukan keskustelun.

Kuka pelastasi kissaihmisten valvoneet perheenjäsenet? Kissamutseja pikku söpömönkiäisten yölliset touhut eivät tunnu haittaavan lainkaan, pitäähän yöeläimen herranjestas saada toteuttaa itseään (sen sijaan että eläimet totuttelisivat niiden ihmisten rytmiin jotka kustantavat sen asunnon, ruuan, terveydenhuollon ja elämisen)!