Suurin osa kissaihmisistä on onneksi sisäistänyt, että kissanpennun luovutusikä on 12 viikkoa. Tosin niitäkin vatipäitä näkee vielä paljon, joille esimerkiksi pentujen syömä kiinteä ruoka on merkki täysi-ikäisyydestä ja luovutusajan koitosta (onko kuultu vanhemmista jotka heittävät lapsensa ulos kotoa kun rintaruokinnan sijaan alkaa soseet maistua). Eniveis, nostan nyt esiin vielä vaietumman salaisuuden eli true kissamutsien asettaman todellisen luovutusiän.  Kuka heittää lähimmän arvauksen? Mikäpä olisi tämä todellinen luovutusikä jotka salakähmäiset kissankasvattajat myhisevät mieliensä pimeissä sopukoissa?

 

Ensimmäisen pentueen kanssa noudatetaan normeja. Tippa nenässä ja silmässä pennut luovutetaan noin 12 viikon iässä. Koko kasvatustouhu on vaakalaudalla.

 

Toisen pentueen kanssa 12 viikkoisina saatetaan luovuttaa ne pennut jotka lähtevät sisaruksen kanssa samaan kotiin tai toisen kissan kaveriksi. Muuten ne ovat vielä aivan liian pieniä luovutettaviksi.

 

Tulevissa pentueissa osapuilleen 16 viikon luovutusikä on jokseenkin kissamutsien mukavuusalueella. Jos joku perheenjäsen vielä jaksaa kysellä, eikö luovutusikä ollutkaan 12 viikon iässä niin hän osoittaa kysymyksellä imbesilleytensä (ja kukapa sitä haluaisi paljastaa). Tietenkään kissanpentua ei voi luovuttaa 12 viikon iässä. Ne ovat silloin vauvoja! Myös rokotusmääräykset ovat muuttuneet niin, että jos pennut luovutetaan ilman tehosterokotetta (joka annetaan perheenjäsenille tuntemattomassa vaiheessa) niin ne saavat kupan, raivotaudin ja keliakian -ja nämä ovat vasta alkua. Kuka nyt sellaista tahtoisi.

 

Olenkin tyytynyt faktaan, että kissanpennut luovutetaan noin puolen vuoden iässä. Silloin ne on opetettu suunnilleen sivistyneiksi kissakansalaisiksi. Ne osaavat nukkua suunnilleen silloin kuin ihmisetkin, ne ovat jo tuhonneet kaiken mihin tuhoamisvimma kohdistuu (verhot, huonekasvit, sohvat, nojatuolit, suihkuverho, neuleet, lasiesineet, päiväpeitot, kylpytakit, pyyhkeet, kaapinpäällykset eli kaikki mitä ei ole pultattu kiinni rakenteisiin).

 

Onnellisuus perustuu siihen, että mitä ei voi muuttaa, kannattaa hyväksyä. Eli jos kissanpentuja syntyy talouteen, kannattaa unohtaa normaali(?) arki noin puolen vuoden ajaksi ja keskittyä kissanpentuarkeen. Olen myös luvannut, että viimeisen kissanpentueen The Kissamutsi saa pitää kokonaan. Tähän toki liittyy paradoksi, onko mikään pentue viimeinen kissankasvatukseen höyrähtäneelle?