Olen alkanut ulista kivusta.

Syynä tähän on se, että yhä kasvavalla frekvenssillä pienet sapelit porautuvat ihoni läpi suoraan hermoon. Särystä päätellen kolmoishermoon, koska asteikolla 1-10 kipu on jotakuinkin 12. Kissamutsin mielestä moisesta hermosärystä on turha ulista, ehkä pienet koukkukynnet eivät osu hänen hermotukseensa. Kipukynnykseni on vieläpä korkea, olen tyynen rauhallisesti hevosen lastauksessa todennut sormeni murtuneen (röntgen totesi koko luun olevan halki) ja jatkanut parituntista itsepäisen ja vähän tuhmankin hevosen lastaamista.

Fyysinen kipu ei ole ainut asia mikä saattaa käydä ison pentueen kanssa hermoihin. Joskus saattaa iskeä hermoon kun olet juuri tehnyt itsellesi voileivän, käännyt jääkaapille kurottamaan juotavaa ja sekunnin sadasosassa lauma pikkukissoja (joiden suussa tiedät erilaisten basiliskojen viettävän orgioitaan). Leivät on menetetty. Hermoja ei kuitenkaan auta menettää, eiväthän pikkukissat voi tietää mikä on niille sallittua evästä ja mikä ei. Itse olet hyvässä lykyssä ehtinyt syödä 10 tuntia sitten ja pikkukisut 10 minuuttia sitten. Ei auta kuin tarjoilla herkkuleivät koirille ja toivoa, että jääkaapista löytyisi vielä jotain järsittävää itselle. Porkkana löytyi.