Vaikka en olekaan täysiverinen kissamutsi, en pystynyt olemaan tänään ihastelematta pieniä kissapedon alkuja jotka kiipeilivät äsken lahkeitani pitkin syliini kuin pienet oravat (tapakasvatus on vielä hiukan kesken). Pienet neulanterävät kynnet ja täydelliseksi vaanija-metsästäjäksi kehittynyt vartalo jossa aistit toimivat juuri kuten pitääkin. Onhan sitä kiehtovaa seurata.

Jostain syystä joillakin kasvattajilla on lemmikkieläinten parissa tarve kasvattaa eläimiä, joiden ulkomuoto poikkeaa evoluution muokkaamasta erilaisin ääripiirtein. Yleensä nämä ulkomuotopoikkeamat johtuvat mutaatioista. Kun tällaisesta mutaatiosta halutaan kehittää rotu, on rodun alkutaival yleensä kivinen. Mutaation lisäämiseksi täytyy yleensä toteuttaa tiukkaa sukusiitosta, eikä moni pentu ole elinkelpoinen. Sitkeys kuitenkin palkitaan ja jossain vaiheessa yleensä geenimutaatiota kantava populaatio saadaan aikaiseksi, uusi rotu on syntynyt. Ikävä kyllä monet näiden ääriominaisuuksien rotujen edustajat näyttävät minusta lähinnä kissojen ja koirien irvikuvilta eikä hienon jalostustyön tuloksilta.

Ääripiirteitä omaavissa roduissa eläinten terveys ja hyvinvointi eivät ole pääjalostustavoitteita. Vai mitä mieltä olette karvattomista kissoista, luppakorvaisista kissoista (joiden rustomuutokset aiheuttavat myös kivuliaita muutoksia luustoon),  hännättömistä kissoista (inkontenssia, ummetusta, ontumista) tai lyttykuonoisista kissoista?

Eläinjalostuksen tulisi aina jalostaa rotua. Eli parantaa sitä. Lemmikeille näyttelymenestyksestä ei ole tiettävästi juurikaan iloa, sen sijaan terveydestä ja hyvinvoinnista ne hyötyvät 24/7. Tänä vuonna eläinlääkäripäivillä puhuttiin näistä teemoista ja ongelmista paljon, tulevaan eläinsuojelulain kokonaisuudistukseenkin on kirjattu mm. seuraavaa "eläinjalostuksella tulisi pyrkiä elinvoimaisten, toimintakykyisten ja terveiden eläinten tuottamiseen. Sellaiset jalostusyhdistelmät, joissa fyysinen tai psyykkinen toimintakyky/ mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen todennäköisesti heikentyy ja eläimen hyvinvoinnille aiheutuu merkittävää haittaa, kiellettäisiin. Myös sellaiset rakenteelliset viat ja sairaudet joissa luonnollinen lisääntyminen ei onnistu tai siitä aiheutuu todennäköisesti merkittävää haittaa eläimen hyvinvoinnille, kiellettäisiin. " Nykyisessäkin eläinsuojelulaissa asiasta löytyy jo pykälä:  "Eläinjalostuksessa on otettava huomioon eläinsuojelulliset näkökohdat sekä eläinten terveys. Sellainen eläinjalostus tai jalostusmenetelmien käyttäminen, josta voi aiheutua eläimelle kärsimystä taikka merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille, on kielletty." Ikävä kyllä tämä tuntuu olevan lain kuollut kirjain.

Kenelle vastuu sitten kuuluu siitä että asiaan tulisi muutos? Kasvattajille? Eläinlääkäreille? Kissa-/kennelliitolle? Pennunostajille? Jalostustieteilijöille? Lainsäätäjille? Mielestäni vastuu kuuluu kaikille eläinten kanssa tekemisissä oleville. Nykypäivänä tietoa näistä asioista on saatavissa riittävästi. Siksi onkin käsittämätöntä kuinka hitaasti asiat ja asenteet muuttuvat, montako sukupolvea täytyy vielä syntyä lähtökohtaisesti elämänsä läpi kärsiviä eläimiä ennenkuin muutos tapahtuu.