Oletteko ikinä istuneet kahvipäydässä kissamutsien kanssa? MInä olen, voin kertoa mitkä ovat hot topicit.

Päänmuodot, ne näyttelevät pääosaa. Profiili, kulmaukset ja muut daijujen muodot. Eri kissojen erilaiset päät. Minkä muotoiset simmut milläkin kissalla on. Entäpä silmien väri? Katsovatko ne kieroon? Eri päistä riittää juttua helposti pariksi tunniksi (onneksi kahvi, koska muuten nukkumatti korjaisi). Päähän liittyvät myös korvat, ovatko ne kiinni päässä oikein ja ovatko ne avoimet, liian suipot vai törössä. Jollakin kollilla on oikein hyvä pää ja jälkeläisillä on ollut ihan hyvät päät myös pälä pälä. Minulle riittää, että kissalla on pää. Myös turkista jutustellaan, sen väristä ja pituudesta, sävystä jne.

Ja sitten nämä sukulinjat, millaisia minkäkin sukuiset kisumisut ovat. Onko ollut terveitä, onko ollut selväpäisiä jne. Nämä kaikki toki jalostuksen kannalta tärkeitä seikkoja. Keskustelu rönsyilee iloisesti kunkin kertoessa laveasti omista kissoistaan, joita on yleensä 3-8 kappaletta. Juttua siis piisaa.

Sitten tietenkin keskustellaan tautitilanteista ja niiden torjunnasta, kissanäyttelyt ja astutusreissut ovat vaaranpaikkoja, joista voi tuoda mukaansa epämiellyttäviä tuliaisia. Kuulinpa yhden kissamutsin kertomuksen, jossa he olivat ottaneet poikansa kissan hoitoon, kissa olikin jonkun mystisen taudin kantaja ja talouden omat kissat olivat monta päivää henkihieverissä eläinsairaalassa. Lasku kissojen pelastamisesta oli hulppeat 6000 euroa.

Tuontikissat, kuka on tuomassa minkäkin kissan mistäkin. Ja saako sitä/sen jälkeläisiä käyttää jalostuksessa. Kuinka paljon mitäkin siitoseläintä aiotaan käyttää. Tätä tehdään sukusiitoksen torjumiseksi ja elinvoimaisuuden takaamiseksi/ parantamiseksi.

Suurinpiirtein näiden asioiden ympärillä pyöritään ja näistä aiheista riittää jutunjuurta tunneiksi, päiviksi, vuosiksi. Asiaan vihkiytymättömälle ne pari ensimmäistä tuntia riittävät mainiosti!