Kissamutsin puheenaiheet saattavat toisinaan olla hieman yksipuolisia. Vaikka olen korviani myöden täynnä kakkapuheita, enkä mieluusti kuulisi koko sanaa, on aiheesta pakko puhua vielä hieman.  Kissanpennuillahan oli pientä ripulia, katastrofiajatteluun taipuvainen kissamutsi on läpikäynyt kaikenlaiset zoonoosit, maalaillut ajatuksia kodin otsonoinnista jne. Minkäänlaisia aihetodisteita giardioista sun muista ei tosin ole. Luonnollisesti kissanpentujen luovutus siirrettiin tuonnemmaksi, mikä on ihan hyvä kaikkien osapuolien kannalta. Eli sama hullujenhuone meno jatkuu ja saan kuulla melko monta raporttia päivässä kakkaan liittyen.

Toissapäivänä kissamutsin innokkuus saavutti mittasuhteet, jotka meinasivat saada lehmänhermoni katoamaan. Olin pitkän työviikon (ja kissanhoitorupeaman) päälle kokkaamassa keittiössä. Aikaisemmin olikin jo puhetta miten haastava tehtävä se on junior mastercheffien pyrkiessä keittiöön. Kaikesta huolimatta, halusin valmistaa kunnon illallisen ja kohtasin tällä kertaa aivan uuden haasteen. Pilkkoessani siinä kasviksia Kissamutsi saapui paikalle kissanpaskan kanssa. Hän oli juuri siivonnut hiekkalaatikon jonkun jäljiltä ja halusi esitellä kunnollista pökälettä. Keittiössä. Kun tein ruokaa. Ilmeisesti zoonoosi-epäilyt eivät olleet sillä hetkellä enää päällimmäinen huolenaihe...