Kun olimme lapsia, meille syötettiin tarinoita siitä kuinka saamme lahjoja jos olisimme kilttejä. Tontutkin stalkkasivat joka välissä siihen malliin että vainoharhat vaivasivat lasten mieliä. Potaskaa, tuumivat kissat ja tekevät mitä lystäävät. Ja kuinka ollakaan, niille alkaa jo hyvissä ajoin tipahdella joululahjapaketteja ympäri maailman hyväuskoisten omistajien tilaamina. Jotkut kissamutsit jopa keskustelevat sosiaalisessa mediassa mikä on kissojen tämän vuoden hitti joululahjaleluksi. The Juttu joka jokaisen kissan pitää saada. Viime vuonna hitti oli robottikala. Ehkä tänä vuonna kissojen lastenvaunut, joita koirapuolelle on kovasti yritetty lanseerata.

Kissat myhäilevät viiksityynyihinsä, kissanviikset ne ovat olleet kilttejä. Mutta elämä kauhun tasapainossa saa kissamutsit ymmärtämään, että joulu on (uhri)lahjojen aikaa. Jos lahjaseremonioita ei suorita, kissat pystyvät tekemään omistajiensa elämästä vielä nykyistäkin hankalampaa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kissat eivät ymmärrä ton taivaallista jouluista tai lahjoista, mutta yleisen maailmanrauhan vuoksi lähden mukaan leikkiin enkä tuo näitä kärkeviä mielipiteitäni julki reaalimaailmassa.

Miten käy sitten kissamutsien ihmisperheenjäsenten? He saavat lahjaksi jotain krääsää kissoille, tai kissa-aiheista krääsää. Sekin on kyllä ihme kyllä perheenjäsenille ok. Pahin skenaario nimittäin on saada lahjaksi kissa (mitä ei ole todellakaan pukilta toivonut). Minut on kerran raahattu yllätyssynttäreille kissalaan, josta olisin saanut valita oman kissanpennun. Surprise surprise totta tosiaan, eri asia oliko kyseessä iloinen yllätys. Sinä vuonna jäin ilman synttärilahjaa (ihan oma vika tietty). Yhtenä syntymäpäivän aamuna olen myös herännyt siihen, että minulle kiikutetaan kissa rusetti kaulassaan, lahja niin ikään sekin. Eri asia sitten kenelle lahja varsinaisesti oli suunnattu. Eläviä eläimiähän ei saisi antaa lahjaksi, joten pysytellään joulurauhan nimissä niissä robocopkaloissa ja muussa kissakrääsässä.