Kissalassa kävi taannoin kolli kylässä. Onneksi kolli oli kokenut konkari, sillä pitkään poikaystävän perään itkeneen teinipimpulanaaraan ensimmäisiä tunteita olivat järkytys ja raivo kun kauan kaivattu sulhanen saapui kosioreissulle. Kollit tavallaan säälittävät minua tässä tilanteessa, mutta onhan niillä toki oma lehmä ojassa ja ne jaksavat kurnutella ja kosiskella raivoisia morsioitaan yllättävän pitkään. Viisas kolli ei myös koskaan käännä naaraalle selkäänsä vaan pitää kaiken aikaa tiiviin katsekontaktin jolloin naaras ei hyökkää kollin kimppuun vaikka kuinka sähisisi.

Sitkeys palkittiin tälläkin kertaa ja nyt kissatyttö on vakavasti tiineenä: nisät punoittavat ja masu kasvaa. Tämä on aina yhtä jännittävää, vaikka sama touhu on toistunut jo monta kertaa. Seuraavaksi pitääkin sitten jännittää pikkukisujen syntymää.